Chigeon poniesin blogi

edit. Vanha kirjoitus vuoden alusta, joka taas vaihteen vuoksi unohtunut julkaista…

Tänä vuonna ei meillä tallikategorioiden äänestyksessä mennyt ihan niin hyvin kuin aikaisempina vuosina ollaan totuttu. Vuoden talli -titteli lipsahti meidän näpeistämme yhden äänen erolla Micramiin. Samoin kävi Vuoden kasvattajassa, jossa Presta veti meitä pidemmän korren. Vuoden valmentaja -äänestyksessä emme saaneet yhtään ääntä.

Ponien kohdalla meillä meni sentään aavistuksen paremmin. Kakkosten sileiden Vuoden ponissa voiton vei odotetusti Hambuz (josta muuten on meillä varsa, joka aloitti nyt tammikuussa uransa!) ja toisena kahden äänen erolla meidän ikioma kasvattimme Chigeon Xenia. Nelosissa Groovy Guy Chig jäi toiseksi, kun äänestyksen voiton vei Suicide Illyria (jonka molemmat vanhemmat muuten löytyvät meiltä tai oikeastaan löytyivät, sillä tamman isä on kuollut).

Risupuolella saimme sentään yhden äänestyksen voiton talliimme, kun sadanprosentin voittoprosenttinsa viiden startin jälkeen pitänyt Chigeon Ian äänestettiin kakkosten risuesteiden Vuoden poniksi. Mahtavaa!

Vuoden jalostusponin titteli oli siis jaettu kahtia oreihin ja tammoihin. Oreissa meidän Delinquenttimme ei tänä vuonna saanut yhtään ääntä, mitä hieman hämmästelin (varsinkin, kun selvästi heikommilla jälkeläisillä varustettu Became the Raw Terror oli onnistunut saamaan yhden äänen), mutta oriiden äänestysvoitto meni mielestäni oikeaan osoitteeseen Banan Herculesille. Tammoissa äänisaalis tuli Chigeoniin, kun Viorette sai eniten ääniä, toisena oli meidän Ketricken ja jaetulla kolmannella sijalla myös meidän Cinnamoon Drizz.

Viime vuoden Vuoden poni -nimike meni taffelin entiselle, Micramin nykyiselle hienolle ponille Death Songille, joka viime laatuarvostelutilaisuudessa teki ennätys prosentit ja palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Vuoden laukkatekijän titteli meni Tierralle, ihan oikeaan paikkaan plj:n uutteralle ylläpitäjälle! Minä olin saanut kaksi ääntä, mikä riitti toiseen sijaan.

Kiitos kaikille Chigeonin tallia ja poneja äänestäneille ja erittäin suuret onnittelut kaikille äänestyksissä menestyneille! Hyvää uutta vuotta 2012!!

Huh, joko sitä on vuosi kulunut? Näin kalenteri näyttää eli on taas gaalaäänestyksen aika!

Kategoriat ovat samat kuin viime vuonna, mutta Vuoden jalostusponi on jaettu erikseen oreille ja tammoille ja uutena tittelina on Vuoden kasvattajan titteli. Ehdokkaita on useimmissa kategorioissa enemmän kuin viime vuonna, joten viime aikaisesta hiljaisuudesta huolimatta ponilaukkapuoli on siis ehkä paremmissa kannattimissa kuin viime vuonna. Harmillista on tosin Vuoden tulokas -osaston ehdokkaiden vähyys, joka ei lupaa hyvää ensivuodelle.

Vuoden talli äänestyksessä on odotetusti kolme ehdokasta: CP, Micram ja Presta. Micram on ollut tänä vuonna aktiivisempi kuin aikaisemmin, mutta kilpailutettavia poneja on vähennetty radikaalisti. Uusien arvokilpailuiden järjestäjänä Micram on ehdottomasti vuoden aktiivisin, sillä uutena tänä vuonna ovat tulleet mm. nelosille tarkoitettu Real runner -kilpailu. Presta on nyt kesän jälkeen ollut harmittavan epäaktiivinen. Talli on järjestänyt oikeastaan ainoastaan Hiekkamyrsky- ja Sandstorm-kilpailuja nyt syksyllä. Kilpailuihin Prestan ponit ovat osallistuneet aktiivisesti. CP oli syksyllä kuukauden pari hiljaisempi oman muuttoni takia, mutta muuten talli on mielestäni ollut aktiivisin. Kilpailuja on järjestetty koko vuosi, kasvatteja on syntynyt paljon ja ponit ovat kilpailleet ahkerasti niin omissa kuin muidenkin kilpailuissa. Ja meillä on ehdottomasti eniten poneja. Vuoden tallin kuuluu minun mielestäni olla aktiivinen monelta saralta ja mielestäni ehdokkaista parhaiten siihen sopii oma tallini.

Vuoden valmentajassa ehdokkaina ovat CP, Micram, Presta ja Hengenvaara. Kategoria on mielestäni todella tiukka tänä vuonna ja ainakin omasta mielestäni Hengenvaara jää isompien jalkoihin. Hengenvaaralla on hyviä poneja, mutta niitä ei ole kovin montaa ja ne on rajoitettu ykkösten risuponeihin. Jos etsitään valmentajaa, jolla on paljon poneja ja mahdollisimman monipuolinen ponitarjonta ja monipuolista menestystä, ovat vahvimmat ehdokkaat CP ja Micram. Prestan ponit ovat kuitenkin juosseet ykkösissä niin loistavasti, että sitä ei voi jättää huomiotta. Tämä taitaa mennä arvonnaksi…

Uutena kategoriana on Vuoden kasvattajan titteli. Ehdokkaina suuret tallit CP, Micram ja Presta sekä pienempänä Hengenvaara. Jos kasvattien määrää katsotaan, on CP ehdoton ykkönen. Paljon kasvatteja tarkoittaa tietenkin myös paljon hyviä poneja, mutta myös paljon huonoja poneja. Micramilla on myös hyviä kasvatteja, mutta myös huonoja useita. Prestan kasvatit ovat juosseet hyvin ja ovat ehdottomasti ykkösten aatelisia. Hengenvaaralla kasvatteja on aika vähän, mutta joukossa on myös yksi laatuarvostelussa ykköspalkittu poni, joten laatu varsoissa on kohdallaan. Joukossa ei mielestäni ole yhtään selvää johtajaa, mutta Presta on ehkä ehdokkaista vahvin. On mielenkiintoista nähdä hämääkö CP kasvattiensa määrällä äänestäjiä!

Kuten jo aiemmin sanoin, on Vuoden tulokas -kategoriassa on vain kaksi ehdokasta: taffelin Nidavellir ja pikkutalli Flake. Flake on jo vanhempi talli, mutta tullut nyt hieman aktiivisemmaksi. Flakella on kuienkin tosi vähän poneja, eikä se mielestäni ole kovin kummoinen ehdokas. Nidavellir on todella uusi, mutta poneja on paljon ja niitä on ilmoitettu ahkerasti kisoihin. Nidavellirkään ei ole ehkä paras mahdollinen ehdokas historiansa lyhyyden takia. Tierralla on varmaan ollut hankalaa löytää tähän osaan ehdokkaita, laukkatalleja ei ole tänä vuonna syntynyt juuri lainkaan. Ehkä Anfarwol Acresin olisi voinut ottaa mukaan, sillä vaikka se on vanha talli, aktivoitui se ponilaukkoihin tämän vuoden puolella (kuten Flakekin). Viimeaikoina AA on tosin ollut hiljainen. Scheckenkin olisi ehkä voinut otaa ehdokkaaksi, tosin syksyn jälkeen kyseinen talli on ollut aika kuollut, mutta sitä ennen se oli ehdottomasti yksi aktiivisimmista laukkojen järjestäjistä.

Vuoden ryhmän 1 poni (kilpaileva, sileät) -kategoriassa on mukavan paljon ehdokkaita. Ja ponien taso on loistava! Mukana on Hiekkamyrskyn voittajia, mm. Samantha ja Keldoron HV sekä historian ainoa Mini Triplen voittaja Presta Charity. Keldoron HV on myös ykkösellä palkittu laatuarvostelussa. Äänensä antaminen on tässäkin kategoriassa hankalaa, ehdokkaat kun ovat tasokkaita.

Ykkösten tapaan myös Vuoden ryhmän 2 poni (kilpaileva, sileät) -kategoriassa on ilahduttavan paljon hyviä ehdokkaita. CP:ltä on mukana kolme ponia - jotka kaikki omia kasvattejamme! More Coffee Please olisi ollut hyvä ehdokas, mutta se menestyi todella heikosti viimeisimmässä Beach Trophyssa, joten mielestäni sen mahdollisuudet ovat menneet. Omien kasvattiemme tulokset ovat hyviä, mukana on mm. viime BT:n voittaja Chigeon Xenia, mutta silti ehdoton helmi tässä kategoriassa on Micramin santelipuunponitamma Hambuz, joka voitti samana CAS vuonna sekä Petit Counterin että BT:n! Hambuz erottuu ehdottomasti joukosta tässä äänestysosassa.

Vuoden ryhmän 3 poneissa on kolme varsin hyvää ponia, joista kuitenkin Mic Twistit on juossut parhaiten sijoituttuaan vain kerran joksikin muuksi kuin ensimmäiseksi. Shh Don’t Move hurmaa minut nimellään, mutta sen prosentit eivät ole aivan yhtä hyvät kuin Twistitillä tai kolmannella ehdokkaalla Attendantilla eikä sillä ole arvokilpailumenestystä.

Vuoden ryhmän 4 poni (kilpaileva, sileät) -ketagorian kaikkien kolmen ehdokkaan vanhemmat ovat chigeonilaisia. Kaksi poneista on omia kasvattejamme. Suicide Illyrialla on erinomaiset prosentit, samaten Groovy Guy Chigillä, niin että hyvät prosentit omaava Disputative Chig jää kahden muun jalkoihin. Ehdokkaani on varmasti Illyria tai Groovy Guy - luultavasti kallistun suosikkiponeihini kuuluvan Groovu Guyn puoleen…

Risujen kilpailevien ponien ehdokasmäärät ovat valitettavasti selvästi pienemmät kuin sileiden, sillä kaikissa on korkeintaan kolme ehdokasta. Vuoden ryhmän 1 poneissa on mukana kolme Sandstorm voittajaa. Molly Of Candlesilla on 100% voittoprosentti ja palkinto laatuarvostelusta. Presta Felimin prosentit eivät ole yhtä upeat, mutta silti hyvät ja onhan oriilla tilillään Sandstorm voitto. Death Song on omasta mielestäni aivan uskomattoman hieno ori, vaikka sen prosentit eivät Molly Of Candlesin veroisia. Death Song on palkittu ykkösellä laatuarvostelussa kaikkien aikojen parhain prosentein.

Vuoden ryhmän 2 poni (kilpaileva, risut) -kategoriassa on kolme ponia, joista kaksi on CP:stä. Chigeon Ian, oma rakas hieno Ianini, on edustamassa satasen voittoprosentillaan, mutta pienehköllä starttimäärällään. Omien poniemme vastaehdokkaana on Da’Ing, jolla on erittäin vahvat arvokilpailutulokset takanaan. Da’Ing on ehkä vahvin ehdokas nimenomaan arvokilpailumenestyksensä ansiosta, vaikka sen prosentit eivät olekaan yhtä hyviä kuin Ianilla. Podry Pall jää kyllä Ianin ja Da’Ingin jalkoihin.

Vuoden ryhmien 3 ja 4 poneihin minulla ei kauheasti ole sanottavaa. Ehdokkaista silmiin osuvat ehkä hienosti juossut kolmonen Dinas Blaina ja nelosiin kuuluva, kaikissa starteissa voittoon yltänyt Why allways me?.

Vuoden jalostusponi on jaettu erikseen oreihin ja tammoihin. Meillä on mukava edustus kummassakin kategoriassa. Oreissa mukana on viime vuoden Vuoden jalostusponi Delinquent, jonka kruununjalokivi on ykkösellä palkittu tamma Chigeon Xuanilla. Delinquentin toisen polven jälkeläiset ovat juosseet myös erinomaisesti, esimerkiksi edellä mainitun Xuanillan varsa Xenia voitti juuri BT:n. Nallen varsoista yksi on myös pärjännyt hyvin prosentein (v% yli 40% ja s% yli 90%) risuesteillä. Toinen CP:läinen Filippos oli muistaakseni viime vuonnakin ehdolla. Possun jälkeläiset ovat Fitziä lukuunottamatta juosseet hyvin. Esimerkiksi Chigeon Faith on juuri palkittu toisella palkinnolla laatuarvostelussa. Oriehdokkaista silmään pistää kuitenkin Banan Hercules, jonka jälkeläisissä on Mini Triple voittaja Presta Charity, Mini Sprinter voittaja Presta Hartley ja Hiekkamyrskyn voittaja ja ykköspalkittu ori Keldoron HV. Juuri enempää ei voi jalostusponilta toivoa. Oreissa hieman joukkoon kuulumattomalta näyttää Became The Raw Terror, jonka neljästä jälkeläisestä yhden voittoprosentti 50%, muilla alle 30% ja yksi ei ole startannut vielä lainkaan.

Tammoissa mukana on kolme chigeonilaista, jotka (omakehu haisee) erottuvat mukavasti kahdesta muusta ehdokkaasta. Prestan shettistammat ovat jättäneet ihan hyviä jälkeläisiä, mutta voiko kaksi varsaa tehnyttä tammaa sanoa oikeasti jalostusponiksi? No, Krisztinan varsat ovat loistavia, mutta silti niitä on vain se kaksi. Ketrickenillä on kaksi BT sijoittunutta ja yksi sen varsoista on alkanut luoda uraa risuesteiden parissa varsin hyvälläkin menestyksellä. Vioretella on yksi surkeasti menestynyt varsa, mutta muilla olikin sitten tilillään Petit Counter sijoituksia ja voittojo, sekä Gaalalaukoista sijoituksia. Ainoa nelosryhmän poni Cinnamoon Drizz on jättänyt kolme jälkeläistä, jotka kaikki ovat juosseet oikein hyvin. Vaikea valinta, mutta kyllä taitaa joku omista poneista saada ääneni (:

Vuoden poni -kategoria on aina ollut mielestäni vaikein. Hmm, ei muuta kuin etsimään hauskin nimi, jonka löydän! Vuoden laukkatekijäksi äänestän taas Tierraa, sillä kuka muu ansaitsisi tittelin paremmin kuin laukkajaoksen poniosaston ylläpitäjä? Muita vahvoja ehdokkaita ei oikeastaan ole, paitsi ehkä minä itse laatuarvostelun ansiosta. Tosin Haperokin on tehnyt hommia laukkojen eteen myymällä kasvattejaan uusille laukkaharrastajille ja mainostamalla laukkaponejaan hevostallinetissä.

Huih, nyt alkoi jännittää miten oma talli ja ponit menestyvät! Taso on noussut huimasti viime vuodesta, jos sama jatkuu, ei ensi vuonna enää ihan heppoisin perustein pääsekään mukaan edes ehdokkaaksi! Tsemppiä kaikille äänestykseen ja muistakaahan äänestää!!

Taas on tämän CAS vuoden Beach Trophy saatu päätökseen. Arpojina toimivat tänä vuonna Tatti, miwwy ja Jenna - suuret kiitokset siitä heille! Kilpailu oli tavallista tasaväkisempi ja vain yksi poni onnistui kaikissa kolmessa osakilpailussa juoksemaan palkintorahoille. Mukana oli kahdeksan ponia kolmelta omistajalta. Meiltä Chigeonista tuttuun tapaan enemmistö, eli viisi ponia.

Ensimmäinen osakilpailu oli kotiväen juhlaa. Voittajaksi juoksi selvällä erolla 7-vuotias kasvattimme Chigeon Joan, toiseksi Chigeon Bianca ja kolmanneksi Chigeon Zosia. Neljännen sijan onnistui kovalla taistelulla voittaa micramilainen santelipuunponiori Da’Enriq. Lähdön viimeinen, eli kahdeksas oli Nidavellirin omistama More Coffee Please.

CP:llä oli siis varsin vahva kolmoisjohto, kun toinen osakilpailu startattiin. Toinen osakilpailu ei sujunut aivan ensimmäisen tapaan, sillä voiton vei eilisen nelonen Da’Enriq. Chigeon Joan juoksi hienosti toiseksi, kolmas oli eilen kuudenneksi pinnistänyt santelipuunponi Da’Igles ja neljäs meidän Zosia. Chigeon Joan siis säilytti johtopaikkansa kokonaiskilpailussa, mutta Da’Enriq nousi toiseksi.

Kolmatta osakilpailua olisi kotiväen mielestä pitänyt katsoa kädet silmillä. Chigeon Damon juoksi erittäin kovan taistelun jälkeen lähdön voittoon, mutta toisen ja kolmannen sijan veivät näytöstyyliin santelipuunponit Da’Igles ja Da’Enriq. Heikosti juossut More Coffee Please pisti uuden vaihteen päälle ja onnistui vihdoin päästä palkintorahoille sijoittuen neljänneksi. Meidän hienot tammamme Joan, Zosia ja Bianca jäivät ilman rahoja.

Kuten jo alussa kirjoitin, BT oli tänä vuonna tavallista tasaväkisempi. Finaalin voittajalla, Damonilla, oli takanaan viides ja seitsemäs sija, mutta finaalivoiton ansiosta ori sai 14 pistettä, joka ei kuitenkaan riittänyt kokonaiskilpailussa sijoituksille. Vähiten pisteitä, siis kokonaiskilpailun voitti, ori Da’Enriq ollen ainoa joka kilpailussa rahoille juossut poni. Micramilainen sai 11 pistettä. Toiseksi tuli niin ikään micramilainen santelipuunponi Da’Igles 13 pisteellä ja kolmanneksi samalla pistemäärällä, mutta huonommalla finaalisijoituksella Chigeon Joan. Viidenteen olikin sitten jo matkaa, kun viides More Coffee Please sai 21 pistettä. Loput kolme ponia olivat CP:n chincoteaguenponeja varsin pienin eroin viidenteen ja toisiinsa.

Micramille lämpimät onnittelut kaksoisvoitosta!

edit. Näköjään taas unohtunut laittaa julkaistuksi… Kirjoitettu 20.12.2011.

Nyt on ponilaukkajaoksen laatuarvostelun joulukuun tulokset saatu julki! Tilaisuus oli laatuarvostelun viidestoista tilaisuus ja seitsemäs minun järjestämäni. Tajusin myös, että olen jo ollut laatuarvostelun johdossa yli vuoden! Miten se aika onkaan niin nopeasti kulunut?

Tilaisuuden ponien taso oli varsin hyvä. Mukana oli 10 ponia kolmelta eri omistajalta. Meiltä Chigeonista oli taas enemmistö edustus, sillä meiltä oli mukana viisi ponia. Meidän poniemme tulokset eivät olleet mitään ihmeellisiä, kolme kolmospalkintoa ja kaksi kakkospalkintoa. Meiltä tosin oli mukana “ylijäämäponeja”, jotka ovat hyviä joltakin osaltaan, mutta selvästi heikompia joltakin muulta osalta. Esimerkiksi Faith olisi todennäköisesti saanut ykköspalkinnon parempien jälkeläispisteiden avulla, mutta minkäs sille voi etteivät varsat ole juosseet niin hyvin…

Mutta jos meidän poneja ei niin tarkkaan syynätä, niin muuten ponien taso oli hyvä. Kymmeneen poniin mahtui nimittäin peräti kaksi ykköspalkinnon saanutta ponia! Haperon kasvatti ja omistuksessa oleva Keldoron HV sai ensimmäisen palkinnon 87,1% tuloksella ja entinen taffelin, nykyinen Micramin poni Death Song teki laatuarvostelun historian parhaan tuloksen 87,5% saaliillaan. Hienoja poneja, onneksi olkoon omistajille!

Laatiksen kuudestoista tilaisuus pidetään helmikuun alussa ja kutsu tulee luultavasti vuoden alussa esille.

Varoitus: jos et ole kiinnostunut lukemaan valitusta hitaasta netistä ja sen suoraan tai välillisesti aiheuttamasta turhautumisesta, ole hyvä ja vaihda sivua. Kiitos.

Asuntoni internetyhteys on niin rasittavan hidas ja epävakaa, että tekee mieli repiä hiukset päästä yksitellen. Välillä, yleensä aikaisin aamulla, yhteys toimii suorastaan hyvin, mutta useimmiten se on äärimmäisen hidas ja pätkii jatkuvasti. Nyt siis käytössä Saunalahden nettitikku. Aikaisemmin lainassa oli myös DNA:n “supernopea” tikku, joka oli kieltämättä nopea, mutta yhteys pysyi kasassa korkeintaan viisi minuuttia (tämäkin hieman yläkanttiin liioiteltu). Yritä siinä sitten maksaa jotain laskuja saatika tehdä virtuaalihommia, kun jatkuvasti ruutuun läjähtää “sivu vastaa yhteyspyyntöihin liian hitaasti” tai “yhteys katkaistu”. Kiinteä netti on tilattu, mutta DNA:lla on jotain ropleemaa sen kanssa, pitää varmaan taas soittaa sinne. Perkules, kun on niin uusi talo, että tänne ei oo mahdollista saada kiinteetä yhteyttä muilta kuin DNA:lta…

Hidas netti aiheuttaa toki turhautumista, kun sivut latautuvat hitaasti tai eivät ollenkaan. Kärsivällisenä ihmisenä olen kuitenkin valmis odottelemaan sivujen latautumista, ellei se veisi niin turkasen paljon aikaa kaikesta muusta. Yhden laskun maksamiseen menee noin vartti, kisaosallistujien lisäämiseen sähköpostista kilpailukutsuun menee puolisen tuntia (hotmail, jota käytän virtuaaliasioissa, on uskomattoman hidas…) jos osallistumisviestejä ei ole kovin montaa. Koska kaikki kestää niin kauan, ei yhdessä illassa ehdi tehdä juuri mitään. Niin sitten tekemistä kasaantuu ja kasaantuu… Ja se aiheuttaa valtavaa ärtymystä allekirjoittaneelle!! Kasaantuneet tekemiset ovat kuin jatkuva herätyskello, jota ei saa hiljennettyä. Vaikka yritän ottaa virtuaalihevosten rennosti ja yleensä otankin, tekevät kasaantuneet tehtävät oloni ikäväksi. Tahdon saada ne tehtyä, mutta siihen tarvitsisi muutaman päivän tauotonta istumista superhitaan netin seurassa. Sellaiseen ei ole mahdollisuutta, eikä varmaan istumalihasten kestävyyskään riittäisi.

Huomenna lähtee taas kiukkuista soittoa DNA:lle! Lupaus oli, että netti toimitettaisiin kahdessa viikossa. Kohta on mennyt kuukausi eikä sähköpostitiedusteluun vastata :(

Chigeon ponies ohitti kahden vuoden rajapyykin lokakuun alkupuolella, tarkemmin sanottuna 11.10. Olen hurjan tyytyväinen itseeni, että olen jaksanut pitää CP:tä pystyssä jo kahden vuoden ajan! Toki matkanvarrella on ollut enemmän tai vähemmän epäaktiivisia aikoja, kuten esimerkiksi juuri kulunut lokakuu, mutta silti talli on ollut kohtalaisen aktiivinen koko ajan. Kasvatteja syntyy kuukausittain ja ponit kilpailevat aktiivisesti, kaikkea ei vain aina jaksa/ehdi heti päivittää nettiin asti.

Nettiin en ole vielä lisännyt syys-, loka- ja marraskuun kasvatteja, joten kunnon tilastoa ei kasvattimääristä pysty laskemaan. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos yksivuotissynttärien aikaan (1v synttärikirjoitus) oli syntynyt 45 kasvattia, on syntyneiden kasvattien määrä viimeisen vuoden aikana varmaankin lähemmän kuuttakymmentä. Kolmipolvisia kasvatteja on syntynyt muutama, mutta niillä ei ole vielä sivuja, joten niistä lisää ehkä myöhemmin tässä kuussa.

Kilpailuja olemme kuluneen vuoden aikana järjestäneet lähes yhtä paljon kuin ensimmäisenä vuotenamme. Järjestettyjä kilpailuita oli nimittäin 48 kappaletta, kun yksivuotissyntymäpäiviin mennessä kilpailuja oli järjestetty 49kpl. Risuesteet ja sileät menevät aika tasan ja jatkoimme edelleen samalla “lähtöjä kaikille”-linjalla, sillä kilpailuista vain kolmessa ei ollut lähtöjä kaikille ryhmille. Beach Trophy -arvokilpailu järjestettiin viisi kertaa, eli joka CAS-vuosi.

Asetin viime synttärikirjoituksessa tavoitteeksi kolmipolvisen kasvatin sekä sileille, että risuille, jonka suku olisi pelkkiä sileiden/risujen juoksijoita. Tähän ei nyt vielä ole ylletty, sillä syntyneiden (mutta sivuttomien) kolmipolvisten kasvattiemme suvuissa on molempien lajien juoksijoita. Kauempana suvussa tosin, mutta on kuitenkin. Kaksipolvisia, yhden neljäsosan laukkaverta omaavia tilastoponeja meillä kuitenkin jo on useampiakin hyvinjuosseita. Esimerkiksi Dropp Debbie Chig, joka ei tosin isän puolelta edusta omaa kasvaustamme, on juossut hyvin ja siinä on 25% laukkaverta. Kokonaan omaa kasvatustamme on tilasto-ori Fightwinner Chig, josta löytyy isän puolelta angloarabialaista verta neljäsosan verran.

Mitä sitä seuraavaksi tavoittelisi? Taidetaan uusia tavoite kolmepolvisesta, puhdasrotuisesta chincoteaguenponista, jonka suku koostuu vain yhden lajin juoksijoista. Ja tällainen kasvatti sekä sileille, että risuille. Tilastopuolella tavoite voisi olla se kolmepolvinen varsa, joka ei näillä näkymin ole kyllä kovin kaukana. Talliin on tullut varsin paljon ratsuponejakin, joten yksi tavoitteemme seuraavalle vuodelle voisi olla kaksipolvinen “puhdas” ratsuponi. Ja ykköspalkittuihin poneihinhan voi aina tähdätä ;)

Paljon onnea Chigeon ponies!

Jälleen juostiin CAS-vuoden perinteeksi muodostunut Beach Trophy -suurkilpailu. Tämä oli jo kuudes juostu BT-kilpailu ja seitsemäs järjestetty, mutta kerran kilpailu on jouduttu perumaan liian vähäisen (alle 6 ratsukkoa) osallistujamäärän takia. Tänä vuonna mukana oli 7 ponia, siis saman verran kuin viime vuonnakin. Ensimmäistä kertaa yli puolet osallistujista oli muita kuin Chigeon poniesin poneja, sillä mukana oli 3 micramilaista ja 1 dastikilainen poni ja vain kolme CP:n ponia! Ensimmäistä kertaa myös tuomarointi oli ulkoistettu, jopa niin, että jokaisen osakilpailun arpoi eri henkilö.

Ensimmäistä ja toista osakilpailua hallitsi Chigeon. Jeremy ja Xenia vuorottelivat molempina päivinä johtosijasta ja jakoivat ensimmäisen ja toisen sijan. Kolmanneksi juoksi varmalla juoksulla konkari Quicksilver Sophia. Toiena päivänä kolmas oli Daruka Mic, jonka ensimmäisen osakilpailun 6 sija huonontaa oriin menestysmahdollisuuksia lopputuloksissa suuresti. Kolmantena päivänä kilpailua hallinneet Xenia ja Jeremy olivat selvästi hieman väsyneempiä. Viimeisen osakilpailun voiton vei lopulta todellinen yllätysnimi: Micramin cctg-o Splash of Keno, jonka pistetilillä oli 5 ja 7 sija aikaisemmista osakilpailuista. Toiseksi tuli meidän Xeniamme ja kolmanneksi Invidar Mic, jolla oli takanaan kaksi neljättä sijaa.

Lopputuloksissa Chigeon sai tuplavoiton, kun Xenia ylsi selvästi kokonaiskilpailun voittoon 7 pisteellä. Toiseksi tuli Jeremy 11 pisteellä. Kolmas ja neljäs sija menivätkin jakoon tiukemmin, sillä Micramin Splash of Keno ja Indivar Mic saivat molemmat 14 pistettä. Tilanne kääntyi Splash of Kenon hyväksi paremman finaalisuorituksen perusteella, joten ori valittiin kokonaiskilpailun kolmannen palkinnon saajaksi. Invidar Mic juoksi tasaisemmin kuin cctg-ori, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Konkari Quicksilver Sophia jäi viidenneksi, huippusukuinen Daruka Mic kuudenneksi ja meidän ihana Geillisimme viimeiseksi, eli seitsemänneksi.

Onneksi Jeremy ja Xenia saivat tuplavoiton, muuten itkisin silmät päästäni Geillisin kertakaikkiaan surkean esityksen takia! Jee, hienot Jeremy ja Xenia ja onnea myös Micramiin kolmannen sijan vuoksi!

Beach Trophy on taas ovella! Ensimmäinen osakilpailu juostaan huomenna 27.9, mutta osallistujat ovat jo selvillä. Ensimmäistä kertaa BT:n historiassa on mukana enemmän ulkopuolisia poneja kuin kotiradalla juoksevia! Mukana on nimittäin vain kolme omaa kasvattiamme, Micramista on myös kolme ja Dastikista yksi. Seuraavassa esittelyt osallistujista.

Yksi micramilaisista, 5-vuotias santelipuunponiori Daruka Mic, on todellakin huippusuvusta. Sen isä on menestynyt loistavasti risupuolella, voittaen esimerkiksi Deadlinen muutaman kerran järjestämän Dead derby -risuestekilpailun. Emä taasen on sileillä superhyvin menestynyt Hambuz, joka mm. voitti BT:n muutama CAS-vuosi takaperin. Odotukset tämän oriin kohdalla ovat siis varmasti korkealla! Meidän kannaltamme kiinnostavaa on Micramin cctg-ori Splash of Kenon menestyminen. Oriin voittoprosentti on hieno 40%, joten 5-vuotias ori on myös varteenotettava ehdokas voittajaksi. Micramin kolmas poni on myös hyvästä suvusta tuleva 5-vuotias risteytysponi Indivar Mic.

Dastik raceponiesin quarterponitamma Quicksilver Sophia on kilpailun veteraani. Tammalla on ikää 9-vuotta ja se oli viime vuoden BT:ssä kolmas kolmella tasaisella juoksulla. Muuten tamman ura ei ole mitenkään erityisen kummoinen, voittoprosentti 23% ja sijoitus 95%. Kokemus voi kuitenkin osoittautua valtiksi kolmen päivän peräkkäisessä kilpailussa.

Meiltä Chigeonista on mukana kolme 6-vuotiasta omaa kasvattia: Jeremy, Geillis ja Xenia. Jeremy on mukavasta suvusta hyvin juossut ori, joka on yksi suosikeistani. Lähinnä ihanan nimensä ja suosikkivanhempieni takia. Jeremyn isä Jeremiah ei ole kovin ihmeellisesti juossut, mutta emä onkin sitten hieman paremmin menestynyt Ketricken, jonka neljästä jälkeläisestä kolme on menestynyt erinomaisesti. Jeremyn veli Taro voitti viime BT:n, joten Jeremyn kohdalla odotukset ovat kovat! Geillis on nimensä takia myös yksi suosikeistani. Tamman isä on hyvin juossut ja muutaman hyvän tammavarsan jättänyt Telemakho ja emä muutaman vuoden takainen BT:n kakkonen. Geillis on juossut ihan kohtalaisesti itsekin (36,4%/90,9%), joten saa nähdä miten tamma pärjää! Xenia on meidän osallistuvista poneista vähiten ja myös parhaiten juossut (57,1%/85,7%). Tamman isä ei ole erityisen hyvin juossut, mutta emä Xuanilla on sijoittunut Beach Trophyssa peräti kahdesti. Emä on myös palkittu laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Emän isänä Xenialla on Vuoden jalostusponina 2010 palkittu Delinquent.

Mukana siis todella kovia poneja! Luvassa siis vauhtia ja jännitystä, tervetuloa kannustamaan!

edit. Kirjoitettu 26.9, mutta unohtui julkaista (: Julkaistu 29.9.

Olen ihmetellyt ponilaukkojen vähäistä suosiota. Kisata ei tarvitse paljoa, uudet harrastajat otetaan ystävällisesti vastaan ja muutenkin laukkaporukka on rennomman ja suvaitsevaisemman oloista kuin ratsupuolella. Kasvatteja on helpompi ostaa kuin ratsupuolella, kukaan ei vaadi huippu-ulkoasua tai pitkää kisanäyttöä. Harrastajapiirit ovat tosin valitettavan pienet, mutta laukkojen pitäminen on helppoa ja vaivatonta, kun osallistujia ei tule ratsastuskilpailuiden tapaan sataa kappaletta per luokka.

Suurin syy ponilaukkojen alhaiseen suosioon on varmasti Suomen laukkakulttuurin puuttuminen. Raviurheilu on Suomessa vahvalla pohjalla, mutta oikeita laukkakilpailuja ei järjestetä. Lähimmät laukkaradat löytyvätkin naapurimaista Ruotsista ja Venäjältä. Hevoslaukoista puhutaankin kuitenkin jonkin verran reaali-Suomessakin (okei, hyyyvin vähän), mutta laukkaponeista en ole koskaan kuullut suomenkielellä yhtikäs mitään. Miten sitten virtuaalisia ponilaukkoja saisi tunnetummaksi? Nyt ponilaukat ovat pienen piirin pitsin nypläystä. Harrastajia todellakin kaivataan lisää.

Keskiviikon kokouksessa ideoitiin suurta ponitapahtumaa, jossa varsinaisten laukkakilpailuiden lisäksi olisi muun muassa gymkhana-, este- ja koululuokkia sekä ehkä match show. Tarkoituksena olisi tuoda ponilaukkoja enemmän näkyville paljon mainostettavan tapahtuman kautta. Idea voi toimiakin, mutta olen hieman epäilevällä kannalla. Se tuo varmasti porukkaa plj:n sivuille, mutta jaksavatko perinteisiin ratsastusluokkiin osallistuvat klikata itsensä laukkojen säännöt-sivulle ja vielä lukeakin pitkän sääntönovellin?

Toinen kokouksessa esiin tullut idea oli eräänlaisen “quide for n00bs”-oppaan kirjoittaminen. Siinä tärkeimmät säännöt ja ponilaukkojen perusidea olisi kasattu tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Tätä ideaa pidän hyvänä, sillä muistan kun itse pari vuotta sitten kunnolla sukeltaessani ponilaukkojen pyörteisiin, olin tuskastua jo alkumetreillä sääntöjen paljouteen ja jatkuviin korjauksiin ja korjauksen korjauksiin, jotka sivuilla oli ilmoitettu erivärein.

Oletetaan, että poniriehan ja alkeisoppaan avulla aloittelijoita saadaan hankkimaan pari laukkaponia ja klikkaamaan itsensä kisakalenteriin. Kisakalenteri on mielestäni mukavan selkeä, löytyy helposti päivämäärä, järjestäjä, linkki kutsuun ja laji. Ryhmien numerot voivat hieman hämmentää, mutta onneksi tulevasta alkeisoppaasta löytyy helposti ja nopeasti alkeisoppaasta. Kutsusivulle tultaessa voi kuitenkin mennä sormi suuhun. Useimmat kutsusivut, kuten PRC:n erinomaiset kisakutsut, ovat selvällä suomella kirjoitettuja, löytyy selvästi lähdöt+niiden avoimuus, ilmottautumisohjeet ja vielä perusohjeita, kuten ryhmäjaot. Jos kuvittelen itseni aloittelijan asemaan, niin PRC:n kutsusta saisin kaiken tarvittavan lukuun ottamatta vieraskielisten lähtöjen (maiden, allowance ja grade-lähdöt) merkitystä. Se olisikin ehkä ainoa, mitä aloittelijana kaipaisin, vaikka toki lähtöjen selitykset löytyisivät oppaasta.

Mutta mitä jos aloittelija klikkaisikin itsensä tietämättömänä kutsuun, joka onkin osittain englanniksi? Vaikkapa ponilaukkajaoksen pitäjän Tierran tallin Micramin kutsuun, jossa lähdöt on ilmoitettu englanniksi ja matkat kummallisina furlongeina, joista suomalainen keskiverto virtuaaliharrastaja ei varmasti ole koskaan kuullut. Sirpan ja Virginian blogissa on “puolikielisyyttä” ruodittu jo kauan sitten, enkä voi sanoa muuta kuin että yhdyn heidän mielipiteisiinsä täysin. Miksi ihmeessä suomalaisille jo valmiiksi tuntematon homma on tehtävä vielä vaikeammaksi kirjoittamalla osa tekstistä englanniksi? Miksi ihmeessä on käytettävä furlongeja, kun metrit ovat paljon selkeämpiä. Miksi hiekkapohja on ilmoitettava lyhenteellä D ja nurmipohja lyhenteellä T, kun samoin voisi käyttää ihan vain suomalaisia sanoja hiekka ja nurmi? Enkä ymmärrä miksi ikärajatkin on ilmoitettava englanniksi. Ja vielä esteiden lukumääräkin (fences). Eikä tässä tapauksessa voida väittää, että tarkoituksena olisi houkutella ulkomaalaisia virtuaaliharrastajia mukaan, sillä osallistumisohjeet ja säännöt ovat kuitenkin suomeksi.

Jos olisin aloittelija ja törmäisin Micramin kutsun kaltaiseen kutsuun (anteeksi Tierra), kääntyisin huonon englanninkielen taitoni takia kannoillani ja todennäköisesti tuskastuisin koko touhuun. Kumpi on aloittelijalle selkeämpi (esimerkki lähes suoraan yo linkitetystä S:n ja V:n blogista)?

A. Group 1, maiden 2F T (3 fences), open 4-15 yo

B. Ryhmä 1, maiden 400m nurmi (3 estettä), avoin 4-15v

Jep, taitaa B olla aloittelevalle harrastajalle selkeämpi. Ainakin se on selkeämpi jopa minulle, joka on aktiivisesti ollut ponilaukoissa mukana kaksi vuotta ja sitä ennenkin hieman epäaktiivisemmin.

Pointtini on se, että ponilaukkojen sanastoa, sääntöjä ja kutsuja tulisi selkiyttää. Nyt plj:n säännöissä on matkojen kohdalla pelkästään furlongeja ja sitten lopuksi taulukko furlongien suhteesta metreihin. Suomessa metrit ovat kuitenkin pituuden määritelmän pääyksikkö ja me suomalaiset ymmärrämme heti mitä on metri. Miksi siis plj suorastaan suosii furlongeja? Muistaakseni juttelin asiasta joskus Tierran kanssa ja silloin hän perusteli sitä LJ:n kannalla asiaan. Mutta jos tarkoituksena on saada joukkoon uusia harrastajia, niin eikö homma kannattaisi tehdä mahdollisimman helpoksi? Tämä on virtuaalimaailma! Miksi emme voisi käyttää ihan vain niitä metrejä, eikä Briteissä käytettäviä maileja tai Yhdysvalloissa furlongeja?

Ja kun aiheeseen päästiin, niin samalla pohjien lyhenteet voisi suomentaa. Okei, myönnän, että lyhenne N tuo mieleen “noin” ja H “tunti”, mutta loppujen lopuksi sanat hiekka ja nurmi ovat niin lyhyitä, että ne voi kirjoittaa ihan kokonaisina sanoinakin. En tosin näe tarvetta ilmoittaa joka lähdön yhteydessä erikseen juostavaa pohjaa jos se on joka lähdössä sama. Silloin voi kuitata homman samaan tapaan kuin PRC:n kutsussa “kaikki lähdöt juostaan sillä ja sillä pohjalla”. Samaten en näe järkeä ilmoittaa ikärajoja englannin lyhenteellä yo, kun suomalainen v on paljon selkeämpi (ja jopa lyhyempi! säästyvät näppäimet). Myös esteiden lukumäärän voisi ihan vain ilmoittaa suomeksi.

Lähtöjen tasojen suomentaminen onkin hankalempi juttu. “Aloittelija” vastaamassa maidenia kuulostaa kieltämättä typerältä. Tässä kohtaa pitää ehkä taipua siihen, että maiden on maiden ja allowance allowance. Samaten arvokilpailuiden nimet, kuten Dead derby tai Beach Trophy ovat aika hölmöjä suomennettuina (Rantapokaali, just joo). Derbylle ei taida edes olla suomenkielistä vastinetta edes ravimaailmassa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Mutta jos aloittaisi uusien harrastajien innostamisen poniriehalla, alkeisoppaalla ja englannin vähentämisellä? Yhteishenkeä on toivottu virtuaalimaailmaan lisään. Sitähän meiltä ponilaukkojen joukosta löytyy, joten tehdään siitä meille kilpailuvaltti!

Chigeon on ollut enemmän tai vähemmän epäaktiivinen elokuusta saakka, mutta nyt alkaa hommat taas luistaman suunnilleen vanhaan tapaan. Ainakin toivottavasti!

Tänään ahkeroin ja tein neljä kisakutsua. Kolme niistä on CASXXI:n Beach Trophyn osakilpailuiden kutsuja ja yksi kutsu on risuestekilpailuille. BT:n kilpailuissa on tällä kertaa mukana lähtöjä vain kakkosryhmäläisille, mutta maidenia ja allowancea on peräti tuplalähdöt! Tässä ei toki ole omaa lehmää ojassa (maidenissa kakkosia 8 plus joukko tuonteja odottamassa kilpailutuksen aloittamista ja allowancessa 11 ponia). Tuttuun tapaan Beach Trophyssa on kolme osakilpailua, joihin saa osallistua kerralla. Me huolehdimme, että poni siirtyy ylempään lähtöön mahdollisen voiton osuessa kohdalle! Todennäköisesti lähtöjen rajaamisesta vain kakkosille ja maiden-  ja allowance-lähtöjen tuplaamisesta tulee tapa BT:ssä, mutta katsotaan sitä nyt sitten ensi vuonna miten tehdään.

Kasvattirintamakin on kasvamaan päin. Syys- ja lokakuun kasvatit on suunniteltu ja syyskuun kasvatit nimetty (hieman myöhässä, kun ovat syntyneet jo kuun alussa, mutta silti). Kasvatit ovat kuitenkin toistaiseksi vasta paperilla, mutta eivätköhän ne pian pääse nettiinkin saakka. Hirveästi on taas nimiideoita kasvatteja varte, taitaapi homma kohta räjähtää taas käsiin! Olen itseni kanssa yrittänyt sopia, että 10 kasvattia kuukaudessa olisi rajana. Pahalta kyllä näytää…

Niin, ja Chigeonin kaksivuotissyntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia!